22.7.2020

Tieto lisää tuskaa

Tieto lisää tuskaa, mutta voiko se olla myös avain onneen?

Kaikki tuntevat tuon vanhan sanonnan, mutta mitä sillä tarkoitan?

Aina kun opit jotain uutta, tuo se tullessaan myös vastuuta. Enää et voi ohittaa asiaa vaan sinun on tehtävä päätöksiä omassa elämässäsi saamallasi tiedolla. Tämä tilanne tuo eteesi vaihtoehtoja ja se minkä valitset, voi vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiisi.

Esimerkki: Olet vuosia vedellyt ajoittaiseen migreenityyppiseen päänsärkyyn lääkettä X ja se on auttanut sinut kivasti seuraavaan päivään, jolloin asiat ovat paremmin. Nyt uutisoidaankin yllättäen ja isosti, että käyttämäsi lääke X on tutkimuksen mukaan aiheuttanut määrän Y kuolemia ja määrän Z aivoverenvuotoja.

Tukka pystyssä mietit, että just totahan mä käytän. Oon hengissä kuitenkin vielä. Mitä mä nyt teen? Voinko mä kuolla/ vammautua jos käytän tota? Muut lääkkeet ei ole mua auttaneet yhtään niin hyvin kun tämä. Mitä tehdä nyt???

Vaihtoehtoja on esim. 1. Keskustelet lääkärin kanssa siitä, mikä on tuon käyttämäsi lääkkeen todennäköinen vaara sinulle, ehkä lääkäri vakuuttaa sinun olevan turvassa. 2. Lopetat lääkkeen käytön ja kärvistelet migreenien läpi, tai 3. voit tutkia mitä muuta olisi mahdollisesti tehtävissä migreenille.

Avaan nuo vaihtoehtojen numerot kohta. Nyt lisää esimerkkejä tilanteista ihmisen elämässä.

Lääkäri toteaa sinulla kakkostyypin diabeteksen. Olet itsekin tietoinen, että elämäntavat eivät ole välttämättä aivan priimaa ja painoakin on päässyt vuosien mittaan kertymään. Liikunta ei niin voimakkaasti ole oma juttusi ja kun pitää noita lapsiakin koko ajan kuskata milloin mihinkin harrastukseen, niin omaa aikaa ei juuri jää... Mitä tehdä nyt???

Vaihtoehtoja sinulle tässä tilanteessa ovat esim. 1. Lääkitys. 2. Jatkat elämääsi niin kuin tähänkin asti, sillä diagnosoimattomia kakkostyypin diabeetikkojahan on Suomi pullollaan ja kyllä ne hengissä näyttää olevan. 3. Voit tutkia, mitä muuta mahdollisesti olisi tehtävissä kakkostyypin diabetekselle.

Vielä yksi.

Elämä on perseestä. Sinua masentaa ja ahdistaa usein. Seinät kaatuvat päälle ja maallinen taivallus on estettä esteen perään. Missään ei tunnu olevan mitään järkeä ja olet usein itsetuhoisten ajatusten äärellä. Et saa mistään iloa elämääsi ja piirisi käyvät alituiseen pienemmäksi, kun ystävät eivät ymmärrä sinua eivätkä jaksa negatiivisuuttasi. Oletetaan, että olet vielä sen verran "hyvässä kunnossa" jotta hakeudut itse lääkäriin todetessasi, ettet enää selviydy yksin tämän kanssa. Lääkäri kuuntelee asiasi. Sinulle tarjoutuu vaihtoehtoja, joista kolme on:

1. Lääkitys. Saat jonkun monista näihin tilanteisiin kehitetyistä lääkkeistä. Näissä tulee tutkitusti mukana ikäviä kylkiäisiä, mutta hyvä uutinen on se, että lääkkeitä on useita erilaisia ja kokeilemalla löytynee useimmille siedetty vaihtoehto. 2. Jatkat elämääsi eteenpäin samoilla asetuksilla, kun tähänkin asti, koska Suomi on pullollaan masentuneita, sehän on jo verenperinnössä meillä, joten aivan sama. 3.Tutkit miten voisit itse helpottaa tilannettasi, esimerkiksi jollain terapiamuodolla.

Vielä pieni vastuuvapauslauseke ennen vaihtoehtojen avaamista.

En ole lääke, lääkäri, saati lääketiedevastainen. Kaikissa näissä edellä mainituissa kuvitteellisehkoissa tilanteissa on se mahdollisuus, että jollekin yksilölle lääkitys on ainoa tai paras vaihtoehto. En väheksy sitä ollenkaan ja se ei ole tämän kirjoituksen tarkoitus missään määrin.

Itse en olisi näitäkään runoja rustaamassa tänä päivänä, jos ei olisi lääketiedettä ja lääkkeitä, joten nähkää kokonaisuus😉 Kiitos.

No niin. Mitä sitten meinaan näillä vaihtoehdoilla ja niiden avaamisella?

Vaihtoehto numero 1. Ulkoistat tilanteesi hoidon jollekin muulle. Odotat että pelastus tulee sitä kautta. Ulkopuolelta. Oletat ehkä, että lääkäri tuo sinulle ratkaisun ongelmiisi pillerin muodossa. Se korjaa kaiken ja voit jatkaa eteenpäin elämässäsi ilman että sinun tarvitsee itse tehdä mitään muuta kuin määräaikoina napata pilleri huuleen. Ei tarvitse jumpata ja laihduttaa, koska lääke hoitaa diabetestä. Ei tarvitse miettiä syitä, jotka ehkä aiheuttavat migreeniä ja tehdä tarvittavia muutoksia, jotta tilanne ehkä muuttuisi. Ei tarvitse kohdata itseään ja ongelmiaan, koska se on haasteellista ja jopa tuskallista ja jos pilleri turruttaa ja tasoittaa mielen ailahtelut niin se riittää. Ajattelet ehkä, että et sinä näille mitään kuitenkaan voi.

Vaihtoehto numero 2. Käännät selän ongelmallesi. Odotat, että ongelma katoaa itsestään, kun siihen ei kiinnitä huomiota. Koitat kieltää ongelman olemassaolon. Jos joku on saanut hyvä tuloksia tällä, haluaisin mielelläni kuulla niistä, sillä itselläni ajattelu on ehkä hieman rajallista tämän vaihtoehdon kanssa. Olen usein myös testannut tätä omalla kohdalla äärimmäisen huonoin tuloksin.

Vaihtoehto numero 3. Otat vastuun omasta elämästäsi itse. Tajuat, että on paljon mitä voit itse tehdä oman hyvinvointisi eteen. Tajuat, että mikään ulkopuolinen taho ei voi tehdä muutosta sinun puolestasi vaan sinun on itse otettava lusikka kauniiseen käteen ja ruvettava hommiin. Oivallat, että paranemiseen tarvittava toiminta tuleekin yllättäen sisältä päin! Neuvoja ja ohjeita on hyvä saada ulkopuolelta, mutta duunin teet itse.

Homeopatiaa opiskellessani ja sen kanssa nyt työskennellessäni olen huomannut, että paraneminen todellakin on sisäpiirin hommia. On totta, että myös homeopaatti määrittelee sinulle käytettävän lääkeaineen, jolloin saattaa tulla kuva ulkopuolelta tulevasta ongelmanratkaisusta, mutta se miten homeopatia asiakkaaseen vaikuttaa onkin sitten todella mielenkiintoista.

Usein kun on kyseessä aikuinen asiakas, jolla on jokin pitkään jatkunut krooninen tila, mahdollisesti joku fyysinen kremppa, jota ei ole saatu pois millään. Haastattelu tehdään, kysellään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Varsinkin mielenliikkeitä ja tuntemuksia asioista. Valitaan lääkeaine ja asiakas alkaa sitä käyttämään.

Lähes aina seurantakäynnillä huomaan, että jotain on muuttunut. Fyysinen kremppa, joka oli tulosyy, saattaa olla edelleen läsnä, mutta asiakas jutteleekin uudella innolla ja energialla asioista, joita on oivaltanut elämässään viime aikoina. Voi olla, että hän kertoo kuinka on tajunnut että työ jota hän tekee, onkin aivan väärä hänelle, koska se estää häntä käyttämästä luovuuttaan vapaasti ja se juuri on se mitä hän on aina halunnut ja sen takia onkin nyt yllättäen hypännyt pois oravanpyörästä joka ei palvele häntä lainkaan ja hän on päättänyt lähteä yrittäjäksi ja toteuttaa unelmansa.

Voi olla, että asiakas heräsi tajuamaan alituisten päänsärkyjen johtuvan siitä, kun puolison kanssa on niin jännittynyt ilmapiiri koko ajan, kun mistään ei puhuta ja sanomisiaan pitää varoa, ettei tule riita. Nyt hän oli nostanut kissan pöydälle, alkanut puhumaan asioista ja havainnut, että päänsäryt ovat hellittäneet. Myös puoliso oli helpottunut, koska myös hän oli kärsinyt jännittyneestä ilmapiiristä kotona.

Keho on fiksu. Se on äärimmäisen fiksu, sillä useimmiten ne vaivat, henkiset tai fyysiset, mitä meillä on, kertovat että sisäinen tasapaino ei ole kohdillaan. Jokainen oire viestii sinulle, että jotain pitäisi tehdä. Jos sitkeästi suljet silmät ja korvat näiltä viesteiltä, keho puhuu kovempaa. Tulee uusia oireita, entiset pahenevat.

On todella helppoa ja houkuttelevaa sulkea silmät ja korvat kehon viesteiltä, tai odottaa, että joku muu hoitaa homman, kuten lääkärin määräämä pilleripurkki. Väittäisin kuitenkin, että vaikka näinkin voi saavuttaa ihan ok tilan, ei se ole paras mihin pystyt.

Jokaisessa asuu avaimet parhaaseen mahdolliseen, mutta sen vaihtoehdon kohtaaminen voi pelottaa liikaa, tai sen voi itselleen verhoilla liian vaikeaksi toteuttaa. Valinta on vain ja ainoastaan sinun 😉

Vaikka mekin annamme asiakkaille pillereitä, erona on useimpiin kemiallisiin lääkityksiin verrattuna se, että tarkoitus on tehdä itsemme tarpeettomiksi asiakkaillemme :D Että he olisivat niin hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa, että käyntiä tarvitaan vain, jos jotain oiretta ilmenee. Pillereitäkään ei syödä kuin sen aikaa, kun oireita on.

Koska olet viimeksi pysähtynyt miettimään, miten sinä itse voit kantaa vastuun hyvinvoinnistasi?

-Milla-